image-999

Ihosi heijastelee sisäistä maailmaasi, hyvinvointiasi ja itsetuntoasi.

Haluamme, että tunnistat oman todellisen kauneutesi, joka sinussa jo on.

Kehon, mielen ja sielun tasapaino hohtaa silmistä kirkkautena ja ihosta kuulautena – sillä ei ole mitään tekemistä iän tai ihon virheettömyyden kanssa. Iho-ongelmat sen sijaan ovat usein arvokkaita viestejä sisimmästä. Autamme sinua tulkitsemaan niitä ja hoitamaan ihoasi kokonaisvaltaisesti.
Kehon, mielen ja sielun tasapaino hohtaa silmistä kirkkautena ja ihosta kuulautena – sillä ei ole mitään tekemistä iän tai ihon virheettömyyden kanssa. Iho-ongelmat sen sijaan ovat usein arvokkaita viestejä sisimmästä. Autamme sinua tulkitsemaan niitä ja hoitamaan ihoasi kokonaisvaltaisesti.

Kuivaharjaus on ikivanha holistisen ihonhoidon metodi. Säännöllinen kuivaharjaus vauhdittaa ihon aineenvaihduntaa, edistää ihosolujen uusiutumista ja tehostaa ihon hapen sekä ravinteiden saantia. Kuivaharjaus on helppo, palkitseva ja tehokas rituaali. Sen virkistävät vaikutukset näkyvät ja tuntuvat nopeasti – sekä ihossa että olossa.

 

image-1858

Kuivaharjausta voi tehdä kahdella tavalla: verenkierron vilkastuttamiseen tai tukemaan lymfakierron aktivointia. Metodit ovat keskenään erilaisia. Molemmat tavat poistavat kuollutta ihosolukkoa ihon pinnalta, jolloin ihon pinta kirkastuu, silottuu ja pehmenee.

Toimiva lymfajärjestelmä on kuin salaojaverkosto, joka kattaa koko elimistön. Se osallistuu solujätteiden, virusten, bakteerien ja muiden ei toivottujen aineiden poistamiseen kudoksista – toimivalla lymfajärjestelmällä on siis tärkeä rooli elimistön immuunipuolustuksessa. Lisäksi lymfajärjestelmä poistaa ylimääräistä nestettä kudoksista ja säätelee siten elimistön nestetasapainoa ehkäisten ja poistaen turvotusta.

Lymfajärjestelmällä on myös ihon kannalta suuri merkitys, sillä ihon aineenvaihdunta, hapen ja ravinteiden saanti tehostuvat ja ihosolut uusiutuvat paremmin, kun lymfakierto toimii hyvin. Hidastuneen lymfakierron seurauksena kasvoille voi tulla turvotusta, sameutta, epäpuhtauksia, pigmenttiläiskiä, punoitusta ja veltostumista.

 

Lymfajärjestelmän toiminta

Lymfasuonet imevät itseensä soluväliaineesta lymfanestettä, joka kulkee lymfasuonia pitkin kohti lymfapisteitä, joissa ei toivotut aineet suodattuvat lymfanesteestä. Lymfapisteissä on mm. bakteereja, viruksia ja muita taudinaiheuttajia tuhoavia lymfosyytteja. Suodatettu neste jatkaa matkaansa lymfapisteistä kohti isompia imusuonirunkoja ja laskee lopulta takaisin verenkiertoon.

Noin kolmasosa koko kehon lymfapisteistä sijaitsee kasvojen, kaulan ja solisluiden alueella. Keho on jaettu kolmeen osaan, jonka perusteella lymfanesteiden virtauksen suunta määräytyy: solisluiden yläpuolella eli kasvojen, kaulan ja pään alueella lymfanesteet virtaavat alas- ja ulospäin kohti solisluun yläpuolella olevia lymfapisteitä. Solisluiden alapuolella, vyötärön yläpuolella sekä käsivarsissa nesteet virtaavat kohti kainaloita. Vyötärön alapuolella nesteet virtaavat kohti nivusia.

Lymfajärjestelmä ei toimi sydämen pumppauksen avulla verenkierron tavoin, vaan sen virtausta ylläpitää esim. liikunta, hengitysliikkeet ja sydämen syke. Lymfapisteet voivat tukkeutua ja nestekierto hidastua esim. liikkumattomuuden, sairauksien, matala-asteisen tulehduksen, yksipuolisten työasentojen, lihasjännitysten ja stressin seurauksena. Jos lymfajärjestelmän toiminta on hidastunut, kuona-aineita sisältävät nesteet jäävät kudokseen ja syntyy turvotusta. Esimerkiksi kasvojen lihasten jännitykset, kuten purentalihasten kireydet voivat alentaa lymfanesteiden virtausta kasvojen alueella.

 

Kuivaharjaus lymfanesteiden virtauksen tukena

Suuri osa lymfapisteistä ja -suonista sijaitsee lähellä ihon pintaa. Kuivaharjaus lymfanesteiden virtauksen suuntaisesti tehostaa nesteiden virtausta. Kuivaharjauksen vaikutuksista lymfanesteiden virtaukseen ei ole tehty tieteellistä tutkimusta, vaan vaikutukset perustuvat kokemusperäiseen tietoon. On myös hyvä tiedostaa, että lymfajärjestelmän toiminnan tukemiseksi suurempi merkitys on esimerkiksi ravinnolla. Kuivaharjauksen vaikutukset tuntuvat kuitenkin ihossa ja olossa elinvoimaisuutena välittömästi ja se kannattaa pitää säännöllisesti hyvinvointirutiinien työkalupakissa.

 

Näin teet kuivaharjauksen

Tee harjaus aina kuivalle ja puhtaalle iholle. Kasvojen harjaus tehdään kasvojen puhdistamisen jälkeen ja vartalon harjaus suihkun jälkeen. Harjausta ei tehdä ennen suihkua, koska Djusien kuivaharjausrituaalien tavoitteena on tukea lymfakiertoa ja kylmä tai lämmin suihku kumoaa sen vaikutukset.

Harjaa ihon pintaa niin, etteivät harjakset painaudu ihoon. Älä paina lujaa, sillä vaikutus menee muuten ohi lymfasta liian syvälle. Vedot ovat suoria ja suuntautuvat kohti lymfapisteitä. Djusien kuivaharjausrituaalit aloitetaan aina aktivoimalla lymfapisteitä käsin, joka tehostaa vaikutuksia.

Katso tarkat ohjeet rituaaleihin verkkosivuiltamme.

Eteeriset öljyt ovat aineita, jotka sisältävät kasvin koko ”ytimen” tai ”sielun”. Yhden kasvin eteerinen öljy voi sisältää kymmeniä tai jopa satoja luonnon omia kemiallisia komponentteja, jotka muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Eteerisillä öljyillä on mieleen vaikuttavia vaikutuksia tuoksun sekä ihonhoidollisia vaikutuksia biokemiallisten ainesosien kautta ja ne ovat yksi perinteisen luonnonkosmetiikan raaka-aineiden kulmakivistä. Aromaterapia perustuu juuri näihin eteeristen öljyjen sisältämiin kemiallisiin komponentteihin, joita ovat mm. erilaiset aldehydit, fenolit, alkoholit ja esterit.

image-1080
Aromakologia on puolestaan oma tieteenalansa, joka perustuu tieteellisiin tutkimusmenetelmiin ja laboratoriotutkimuksissa saatuihin tutkimustuloksiin. Keski-Euroopassa aromaterapia on paljon yleisempää kuin pohjoismaissa ja esimerkiksi Ranskassa eteerisiä öljyjä käytetään lääkärin valvonnassa myös sisäisesti. Tällöin öljyjen tulee olla kemotyypitettyjä. Kemotyyppi kertoo kasvin kemialliset ja biologiset ominaisuudet sekä ne molekyylit joita kyseinen öljy eniten sisältää ja joihin sen vaikutus perustuu. Yksi kasvi voi tuottaa hyvin erilaisia kemiallisia komponentteja riippuen esimerkiksi kasvin kasvuolosuhteista, joka vaikuttaa eteerisen öljyn terapeuttisiin ja toksikologisiin ominaisuuksiin.

 

Eteeriset öljyt valmistetaan pääosin tislaamalla, mutta esimerkiksi jotkin kukat, kuten ruusu, jasmiini ja appelsiininkukka, eivät kestä kuumennusta, jonka vuoksi ne uutetaan. Tämän jälkeen liuotin tislataan matalassa lämpötilassa ja jäljelle jää absoluuttinen kukkauute. Osa öljyistä, kuten sitrusöljyt, valmistetaan usein kasvin kuoresta, jolloin ne puserretaan. Kasvien öljypitoisuus on noin 0,01–10 prosenttia: esimerkiksi yhteen tippaan ruusun eteeristä öljyä tarvitaan 30 ruusun terälehdet. 

 

Eteerisistä öljyistä voidaan myös eristää yksittäisiä tuoksukomponentteja. Jotkin luonnonkosmetiikkamerkit hajustavat tuotteensa tällaisilla tuoksukomponenteilla. Tällöin menetetään kokonaisen eteerisen öljyn aromaterapeuttiset ja ihoa hoitavat vaikutukset. Djusien periaatteena on, että tuotteisiin ei lisätä erikseen hajusteita (INCI: parfum), vaan tuotteiden tuoksut ovat peräisin kokonaisista eteerisistä öljyistä, koska tämä tekee tuotteista hoitavampia. Djusien tuotteista eteerisiä öljyjä sisältävät Liquid Silk Perfect Cleansing Oil ja Fruit Glaze Vitalizing & Brightening Facial Oil.

 

Eteeristen öljyjen ainesosia jäljitellään kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa myös synteettisesti. Esimerkkinä ruusu otto, joka on yksi maailman kallisarvoisimmista eteerisistä öljyistä. Se sisältää yli kolmeasataa erilaista kemiallista komponenttia, kuten Phenylethyl Alcoholia – aromaattista alkoholia kukkaisella tuoksulla. Geraniol puolestaan tuoksuu ruusulle ja sitä käytetään hyönteiskarkotteissa, samoin kuin sitruunantuoksuista Citronellolia. Laventelin eteerisen öljyn sisältämä Linalool tuoksuu mausteisen kukkaiselle ja sillä on tulehduksia rauhoittava vaikutus, samoin kuin Linalyl Acetatella. Näitä komponentteja voi olla monissa kosmetiikkatuotteissa tai kodin kemikaaleissa, vaikka ne eivät kokonaista laventeliöljyä tai ruusuöljyä sisältäisikään. Aromaterapiassa nähdään, että kokonainen eteerinen öljy muodostaa harmonisen kokonaisuuden, joka esiintyy luonnossa sellaisenaan ja vaikutukset perustuvat tähän kokonaisuuteen. Jos kokonaisuus hajotetaan, aromaterapeuttiset vaikutukset menetetään ja tilalle saattaa tulla myös haitallisia tai ihoa ärsyttäviä vaikutuksia. Esimerkiksi kamomillan sisältämä rauhoittava atsuleeni on tehokkaampi osana kokonaisuutta kuin eristettynä yksittäisenä komponenttina ja jotkin aldehydit voivat puolestaan muuttua haitallisiksi ja ärsyttäviksi. Jotkut saattavat myös reagoida keinotekoisesti valmistettuun Citraliin, mutta eivät kokonaiseen sitruunaruohon eteeriseen öljyyn. Siitä huolimatta, jos on todettu tuoksuallergia, on oltava aina varovainen niiden aineiden kanssa, joille allergia on todettu.

 

Osa eteeristen öljyjen sisältämistä komponenteista on luokiteltu allergeeneiksi/herkistäjiksi, jotka täytyy merkitä EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaisesti tuotteen INCI-luetteloon. Allergeeneiksi luokiteltuja komponentteja on tällä hetkellä 26, joista kokonaisissa eteerisissä öljyissä olevia on 16. Jos tuote siis sisältää esimerkiksi geraniumin eteeristä öljyä, täytyy INCI-luetteloon merkitä sen sisältämä Geraniol. Tämä ei siis tarkoita, että tuotteeseen olisi lisätty erikseen geraniumin eteerisestä öljystä eristettyä tai synteettisesti valmistettua Geraniolia.

 

Kokonaisissa eteerisissä öljyissä voi esiintyä seuraavia allergeenejä/herkistäjiä:

 

 

Benzyl alcohol
Benzyl salicylate
Cinnamyl alcohol
Cinnamal
Citral
Coumarin
Farnesol
Limonene

Eugenol
Geraniol
Isoeugenol
Anisyl alcohol
Benzyl benzoate
Benzyl cinnamate
Citronellol
Linalool

Eteerisiä öljyjä ei tule koskaan käyttää laimentamattomana suoraan iholle (joidenkin öljyjen kohdalla on poikkeuksia, mutta tämä tulee aina tarkistaa) ja laimennettuna niiden käyttömäärät ovat perusterveelle aikuiselle 0,5-2 % riippuen käyttötarkoituksesta. Eteeristen öljyjen käyttöön liittyy käyttörajoituksia ja ominaisuuksia, joihin tulee aina perehtyä ennen niiden käyttöä.

 

EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan kosmetiikkatuotteen pakkauksessa täytyy olla lista tuotteen sisältämistä raaka-aineista. Tätä kutsutaan nimellä INCI-lista. Tuotteen sisältämät raaka-aineet ilmoitetaan siinä paljousjärjestyksessä. Ne aineet, mitä tuotteessa on alle 1 % voidaan kuitenkin ilmoittaa missä järjestyksessä tahansa. Djusien INCI-luetteloissa raaka-aineet on aina ilmoitettu niiden todellisessa paljousjärjestyksessä.
Tuotesarjat eivät ilmoita raaka-aineiden pitoisuuksia, koska se paljastaisi tuotteen reseptin. Osa sarjoista kertoo kuitenkin tuotteiden sisältämien aktiiviaineiden pitoisuuden. 
 
Täydellistä reseptiä ei voi pelkän INCI-listan perusteella tulkita, mutta kun tietää muutaman perusasian esimerkiksi kosteusvoiteen valmistamisesta, voi tehdä suuntaa antavia päätelmiä tuotteen koostumuksesta.
INCI-listan tulkintaa varten täytyy ymmärtää, millaisia funktioita raaka-aineilla on. Yhdellä raaka-aineella voi olla useampia funktioita. Yleisiä ihonhoitotuotteissa käytettyjen raaka-aineiden funktioita ovat:

Liuotin

Liuottaa muita aineita. Yleisin liuotin on vesi (Aqua), mutta luonnonkosmetiikassa käytetään usein lisäksi kukkaisvesiä, koivunmahlaa ja aloe vera -mehua, jotka ovat myös pääosin vettä. Lisäksi luonnonkosmetiikassa voidaan käyttää kasvipohjaista propyleeniglykolia (Propylene Glycol). Liuotin on välttämätön aine mm. emulsioissa, kuten kosteusvoiteessa, hoitonesteessä ja vesiliukoisia ainesosia sisältävissä seerumeissa.

Emollientti

Emollienteiksi kutsutaan aineita, jotka pehmentävät ihoa. Niillä on myös kosteuttava vaikutus, sillä ne ehkäisevät vettä haihtumasta iholta. Emollientit voivat olla luonnollisia, kuten kasviöljyjä tai kasviöljyistä hajottamalla valmistettuja ja toiseksi aineeksi johdettuja esteriöljyjä tai synteettisiä, kuten silikoneja tai mineraaliöljyä. Ihon kannalta hyödyllisimmät emollientit ovat kokonaisia kasviöljyjä.

Okklusiivi

Okklusiiveiksi kutsutaan aineita, jotka muodostavat ihon pinnalle hennon kalvon, joka suojaa ihoa veden haihtumiselta sekä kylmältä ja tuulelta. Okklusiivit voivat olla synteettisiä, kuten mineraaliöljyä tai synteettisiä rasvoja tai luonnollisia kasvivahoja, kuten kaakaovoita, mehiläisvahaa tai sheavoita. Kasvivahat sisältävät ihoa hoitavia rasvahappoja, vitamiineja ja mineraaleja, joten ne ovat ihon kannalta hyödyllisin vaihtoehto.

Humektantti

Humektanteiksi kutsutaan aineita, jotka kosteuttavat ihoa. Ne alkavat iholle levittäessä imeä itseensä kosteutta ympäristöstä, tuovat sitä ihon pinnalle ja parantavat siten ihon kosteustasapainoa. Joillekin humektanteille ominaista on hieman tahmaisen tuntuinen tai sitkas koostumus. Jos humektantteja käytetään liikaa tai hyvin kuivassa ympäristössä, ne voivat imeä itseensä kosteutta ihosta ja kuivattaa ihoa. Yleisiä humektantteja ovat glyseriini, betaiini, Sodium PCA, hyaluronihappo ja xylitoli.

Pinta-aktiivinen aine eli surfaktantti

Pinta-aktiiviset aineet vähentävät tuotteen pintajännitystä ja vaikuttavat tuotteen levittyvyyteen ja auttavat toisiinsa liukenemattomia aineita liukenemaan toisiinsa. Emulsioissa (kuten kosteusvoiteissa) käytetty emulgaattori on pinta-aktiivinen aine, kuin myös puhdistusaineiden sisältämät pesevät aineet ja aineet, joiden avulla tuote huuhtoutuu pois iholta sekä ns. solubilisaattorit, joita käytetään esimerkiksi eteerisiä öljyjä sisältävissä kasvovesissä, jotta eteeriset öljyt saadaan liukenemaan muuten vesipohjaiseen tuotteeseen.

Emulgaattori

Emulgaattori on pinta-aktiivinen aine, jonka avulla kaksi toisiinsa liukenematonta faasia saadaan liukenemaan toisiinsa. Se on pakollinen aine emulsiossa, kuten kosteusvoiteessa. Myös puhdistusöljy, joka huuhtoutuu pois iholta vedellä, sisältää emulgaattorin. Luonnonkosmetiikassa käytetyt emulgaattorit ovat aina kasvipohjaisia. Yleisiä emulgaattoreita ovat esimerkiksi Cetearyl Olivate, Sorbitan Olivate, Cetearyl AlcoholCoco-Glucoside, Polyglyceryl-6 Distearate ja Glyceryl Stearate.

Geelinmuodostaja

Geelinmuodostaja tekee nestemäisestä tuotteesta geelimäisen. Esimerkiksi geelimäiset seerumit, täyteläiset hoitonesteet ja miselligeeli-puhdistusaineet ovat vesipohjaisia nestemäisiä tuotteita, jotka saavat geelimäisen muodon geelinmuodostajan ansiosta. Yleisiä geelinmuodostajia luonnonkosmetiikassa ovat arabikumi (Acacia Senegal Gum) ja ksantaanikumi (Xanthan Gum).

Viskositeetin säätäjä

Viskositeetinsäätäjiä kutsutaan myös paksuntajiksi tai sakeuttajiksi ja niillä voi olla lisäksi emulsiota stabiloivia vaikutuksia. Viskositeetinsäätäjiä voivat olla esimerkiksi kasvivahat, setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol) ja erilaiset kumit, kuten ksantaanikumi (Xanthan Gum).

Emulsiota stabiloivat aineet

Emulsiota stabiloivat aineet huolehtivat siitä, että emulsion sisältämät aineet eivät ala erottua toisistaan ja koostumus pysyy tasaisena. Esimerkkeinä tällaisista aineita ovat setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol) ja kelatoivat aineet, kuten Sodium Phytate ja Sodium Gluconate. Kelatoivat aineet sitoutuvat metalli-ioneihin ja neutraloivat niitä, joka auttaa tuotteen koostumusta pysymään stabiilina eli tasaisena.

Hajuste

Hajusteet voivat olla joko luonnollisia tai synteettisiä. Luonnonkosmetiikassa on sallittua käyttää ainoastaan luonnollisia hajusteita. Ne voivat olla joko kokonaisia eteerisiä öljyjä tai eteerisistä öljyistä eristettyjä yksittäisiä tuoksukomponentteja. Jotkin hajustekomponentit luokitellaan allergeeneiksi, eli yleisimmin allergiaa aiheuttajiksi. Jos kokonainen eteerinen öljy tai hajusteseos sisältää tällaisia komponentteja, ne pitää EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan merkitä INCI-luetteloon. Allergeeneiksi luokiteltuja aineita on tällä hetkellä 26, joista 16 esiintyy eteerisissä öljyissä. Jos tuote sisältää vaikkapa laventelin eteeristä öljyä, pitää listaan tällöin merkitä myös sen sisältämä tuoksukomponentti Linalool. Luonnollisissa hajusteissa ja eteerisissä öljyissä esiintyvät 16 allergeeneiksi luokiteltua ainetta ovat:

 

Geraniol
Isoeugenol
Anisyl alcohol
Benzyl benzoate
Benzyl cinnamate
Citronellol
Farnesol
Limonene
Linalool

Benzyl alcohol
Benzyl salicylate
Cinnamyl alcohol
Cinnamal
Citral
Coumarin
Eugenol

Säilöntäaine

Vettä sisältävät tuotteet ovat erittäin alttiita haitallisten mikrobien ja sienten kasvulle, jonka vuoksi tällaisissa tuotteissa täytyy olla säilöntäaine. Luonnonkosmetiikassa säilyvyyttä parantamaan käytetään luontaisen kaltaisia aineita, jotka ovat tuttuja myös elintarviketeollisuudesta. Yleisimpiin säilöntäaineisiin kuuluvat mm. Dehydroacetic Acid, Sodium Dehydroacetate, Sodium Levunilate, Sodium Anisate, Benzyl Alcohol, Benzoic Acid, Potassium sorbate ja Sodium Benzoate. Pelkästään öljyliukoisia aineita tuotteet eivät puolestaan tarvitse säilöntäainetta. Monet kasviöljyt ja eteeriset öljyt ovat kuitenkin herkkiä hapettumaan, jolloin ne menettävät tehonsa. Hapettumista voidaan ehkäistä antioksidanteilla, kuten E-vitamiinilla.

image-1175

Esimerkki kosteusvoiteen koostumuksesta:

Kosteusvoiteet ovat lähes poikkeuksetta o/w- eli öljy vedessä -emulsioita, joka tarkoittaa, että vesifaasi on ulkoista faasia (vettä ja vesiliukoisia aineita) ja öljyfaasi sisäistä faasia (öljyä ja öljyliukoisia aineita).

Vesifaasi muodostaa kosteusvoiteen koostumuksesta riippuen 80-90 % tuotteesta. Mitä ohuempi voiteen koostumus on, sitä suurempi on vesifaasin osuus. Koska voiteessa on eniten vettä, on INCI-listan ensimmäisenä aineena puhdistettu vesi eli Aqua. Puhdistettu vesi voidaan myös korvata osittain tai kokonaan jollain kukkaisvedellä tai kasviuutteella. Tämä ei kuitenkaan tee tuotteesta vedetöntä, sillä kukkaisvedet syntyvät eteeristen öljyjen tislauksen sivutuotteena, eli ne ovat puhdistettua vettä, johon on liuennut eteeristen öljyjen sisältämiä komponentteja. Usein puhdistettua vettä korvataan myös aloe vera -mehulla, joka on puhdistettua vettä, mihin on sekoitettu pakastekuivattua aloe vera -jauhetta. Tällöin INCI-nimeksi tulee Aloe Barbadensis Leaf Juice. Puhdistetun veden tilalla käytetyt kasviuutteet uutetaan myös veteen.

Veden tai sen korvaavan aineen jälkeen INCI-listalta löytyy öljyfaasi, jonka osuus tuotteesta on koostumuksesta riippuen 10-25 %. Jos öljyfaasi koostuu aidoista kasviöljyistä, on raaka-aineet helppo tunnistaa, sillä ne esiintyvät kasvin latinankielisellä nimellä ja monesti myös kasvin englanninkielinen nimi on ilmoitettu. Kokonaiset kasviöljyt ovat aina iholle hoitavin vaihtoehto. Kokonaisia kasviöljyjä voidaan myös korvata hajotetuilla kasvoöljyillä eli esteriöljyillä, jotka ovat luonnollisia aineita, mutta joista puuttuu kokonaisten kasviöljyjen ihoa hoitavat vaikutukset. Syitä niiden käytölle voi olla esteriöljyjen tuoma silkkinen ihotuntuma sekä edullisuus verrattuna aitoihin, kokonaisiin kasviöljyihin. Yleensä edullinen kosmetiikka sisältääkin juuri tällaisia öljyjä. Esteriöljyjä ovat mm. Caprylic/Capric Triglyceride, Dicaprylyl Ether, Coco-Caprylate, Decyl Cocoate ja Isoamyl Laurate. Nämä öljyt ovat lähes poikkeuksetta palmuöljyjohdannaisia.

Öljyfaasi sisältää myös emulgaattorin, jonka määrä on usein 4-6 % ja se sijoittuu INCI-listan alkupäähän öljyfaasissa eniten käytettyjen öljyjen jälkeen. Luonnonkosmetiikassa käytetyt emulgaattorit ovat aina kasvipohjaisia ja ne myydään lähes poikkeuksetta valmiina seoksina, jotka muodostuvat kahdesta tai useammasta aineesta. Emulgaattori on välttämätön aine emulsiossa, jotta toisiinsa liukenemattomat vesifaasi ja öljyfaasi saadaan liukenemaan toisiinsa. 

Vesi, öljyt ja emulgaattori muodostavat kosteusvoiteen voidepohjan, jonka määrä tuotteesta on noin 90 % tai enemmän. Tämän vuoksi on tärkeää valita tuote, jonka voidepohja on mahdollisimman hoitava, eli se sisältää kokonaisia kasviöljyjä hajotettujen esteriöljyjen sijaan.

Varsinaisten aktiiviaineiden määrä tuotteessa on matala, noin 5 % tai edullisissa tuotteissa reilusti alle sen. Aktiiviaineiseen kuuluvat humektantit eli kosteuttavat aineet sekä erilaiset kasviuutteet, hedelmähapot, vitamiinit jne. Jokaisella aktiiviaineella ja humektantilla on yksilölliset, suositellut pitoisuudet tuotteessa eikä runsas määrä tarkoita tehokkuutta tai optimaalista pitoisuutta. Aktiiviaineiden lisäksi myös öljyfaasin kasviöljyt ovat ihoa hoitavia aineita ja vesifaasin sisältämä vesi nesteyttää ihoa.

Kasviuutteet lukeutuvat luonnonkosmetiikan tärkeimpiin aktiiviaineisiin. Myös niiden laaduissa on eroja: ne uutetaan usein glyseriiniin, veteen, alkoholiin tai veden ja glyseriinin yhdistelmään. Ratkaisevaa on kiintoaineen (eli kasvin) määrä uutteessa, sekä itse kasvin laatu ja uuttoprosessi. Kasviuutteista täytyy merkitä INCI-listaan myös liuotin, johon uute on uutettu. Jos tuotteessa on esim. 2 % jotain kasviuutetta, se ei tarkoita, että kasvia olisi sen verran, sillä esimerkiksi 10 % vahvuisessa uutteessa on 90 % liuotinta. Tällöin INCI-listassa mainitaan liuotin ensin sen pitoisuuden mukaan ja itse kasvin nimi sekä kasvin osa, josta se on uutettu, mainitaan myöhemmin. Liuotin ja kasvin nimi ovat vain harvoin peräkkäin luettelossa.

Kosteusvoiteen paksuutta voidaan säätää sakeuttajilla, joita kutsutaan myös paksuntajiksi tai viskositeetinsäätäjiksi. Paksuntajina voivat toimia kasvivahat, hydrogenoidut kasviöljyt tai yksi yleisimmin käytetyistä setearyylialkoholi (Cetearyl Alcohol). Sakeuttajilla voi olla myös emulsiota stabiloivia ominaisuuksia. Myös erilaisit kumit, kuten ksantaanikumi (Xanthan Gum) on suosittu viskositeetinsäätäjä ja se toimii myös geelinmuodostajana. Sakeuttajien määrä vaihtelee, mutta se voi olla noin 0,5-2 %, paitsi kumien osalta määrä on hyvin matala, noin 0,2-1 %.

Koska kosteusvoide sisältää vesiliukoisia aineita ja öljyjä, se on altis haitallisille mikrobeille. Tämän vuoksi tuotteessa täytyy olla säilöntäaine, jonka määrä on yleensä 1-2 %. 

Kosteusvoide voi sisältää myös hajusteen, jollei tuote ole hajusteeton. Luonnonkosmetiikassa hajusteina käytetään kokonaisia eteerisiä öljyjä, jotka tunnistaa INCI-listasta niiden latinankielisestä nimestä, sekä eteerisistä öljyistä eristettyjä hajustekomponentteja, jolloin INCI-listassa lukee Parfum. Kokonaisilla eteerisillä öljyillä on tuoksuvan vaikutuksen lisäksi ihoa hoitavat vaikutukset, joten niiden suosiminen hajusteena tekee tuotteesta hoitavamman. Hajusteen määrä kosteusvoiteessa on tyypillisesti < 1 %.

Tyypillisesti hajusteet ja säilöntäaineet esiintyvät INCI-luettelossa viimeisenä ja aivan viimeisenä on listattu mahdolliset allergeenit. 

Djusien tuotteet eivät sisällä mitään ihon tai tuotteen toimivuuden kannalta tarpeettomia raaka-aineita. Tuotteiden teho perustuu aidosti ihoa hoitaviin raaka-aineisiin, ei ihotuntumaan. Siksi tuotteet eivät sisällä esteriöljyjä eivätkä eristettyjä hajustekomponentteja, vaan öljyt ovat aina kokonaisia kasviöljyjä ja tuotteiden tuoksut tulevat aidoista eteerisistä öljyistä. Tästä syystä täysin vesiliukoisia aineita sisältävät tuotteet, kuten Acid Bloom hoitoneste tuoksuvat autenttisesti sen sisältämille tehoaineille. Jos tällaiseen tuotteeseen olisi lisätty eteerisiä öljyjä, tuotteessa täytyisi olla myös solubilisaattori eli pinta-aktiivinen aine, joka on puolestaan täysin turha raaka-aine iholle.

Erilaiset hapot ovat olleet jo useamman vuosikymmenen yksi suosituin aktiiviaineryhmä ihonhoitotuotteissa. Oikein käytettynä ja sopivina pitoisuuksina hapot ovat erittäin tehokkaita ja monivaikutteisia aineita, jotka kirkastavat, kosteuttavat ja uudistavat ihoa.
Happojen käytössä on tärkeintä, ettei tule valinneeksi omalle ihotyypilleen liian voimakasta pitoisuutta. Liian voimakkaina pitoisuuksina happojen vaikutukset voivat kääntyä itseään vastaan ja lopputuloksena voi olla ihoärsytys, kuivuus ja punoitus. Ihon ärsyttäminen toistuvasti liian voimakkailla hapoilla voi johtaa jonkin iho-ongelman puhkeamiseen.
 
Happopitoisuuden lisäksi siihen, miten iho reagoi, vaikuttaa myös tuotteen pH. Kuoriva vaikutus edellyttää riittävää happopitoisuutta ja lisäksi tuotteen pH:n täytyy olla välillä 3-4.
Hapot vaikuttavat ihoon kemiallisesti. Ne kuorivat pois kuollutta ihosolukkoa, jolloin ihon rakenne pehmittyy ja napakoittuu. Lisäksi ne kirkastavat ja tasoittavat ihon sävyä. Kuorivan vaikutuksen lisäksi hapot ovat humektantteja eli kosteuttavia aineita. Happojen vaikutukset vaihtelevat valitun happotyypin, pitoisuuden ja tuotteen pH:n mukaan.
 
image-955

Happoja käytetään tehoaineena sekä iholle jätettävissä että iholta poishuuhdeltavissa tuotteissa. Päivittäiseen käyttöön tarkoitetut hapot ovat yleensä nestemäisessä muodossa, kuten hoitonesteessä. Pitoisuudet vaihtelevat alle 3 %:sta 7-8 %:iin asti riippuen valitusta happotyypistä ja siitä, millaiselle ihotyypille tuote on tarkoitettu. Iholle jätettävää tuotetta ei ole kuitenkaan tarpeen käyttää välttämättä päivittäin ja osassa iholle jätettävistä tuotteista happopitoisuus voi olla 8-10 % luokkaa. Tällaista tuotetta voi käyttää ihotyypistä ja happotyypistä riippuen muutaman kerran viikossa. Iholta poistettavissa kuorinnoissa pitoisuudet ovat tyypillisesti 10-25 % eikä niitä ole tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Salisyylihappo muodostaa poikkeuksen, sillä sen sallittu maksimipitoisuus ilman reseptiä on 2 %. AHA-hapoista glykolihappo tunnetaan voimakkaimpana, jonka vuoksi sitä ei käytetä iholle jätettävissä tuotteissa n. 5 % suurempaa pitoisuutta. 

Päivittäiseen käyttöön tarkoitetut hapot ovat lempein ja paras tapa käyttää happoja. Tällöin iholle ei tarvitse käyttää yleensä lainkaan erikseen kuorinta-ainetta, paitsi aivan satunnaisesti, jos iho on esimerkiksi altistunut pidemmän aikaa voimakkaille sääolosuhteille ja ihosta on sen myötä tullut tilapäisesti kosteusköyhä ja sarveiskerros on paksuuntunut. Päivittäinen annos happoja ylläpitää ihon pH-tasapainoa eli pitää ihon hydrolipidikalvon happamana, joka luo hyvät olosuhteet tasapainoiselle ihon mikrobiomille. Happamuus ylläpitää myös optimaalista ihon kosteustasapainoa sekä sarveistumisprosessia, jolloin iho pysyy kirkkaana, kosteutettuna, sileänä ja kimmoisana.

Happoihin liittyvä myytti, jonka mukaan ne ohentaisivat ihoa, ei pidä paikkaansa. Ikääntymisen myötä ihon sarveistumisprosessi hidastuu ja ihon sarveiskerros paksuuntuu. Sarveistumisprosessin häiriöitä voi olla myös nuorellakin iholla ja sarveiskerros voi olla paksuuntunut. AHA-hapot normalisoivat ihon sarveistumisprosessia, jonka myötä liian paksu sarveiskerros ohenee. Tällöin ihon toiminnot normalisoituvat ja ihon pinnasta tulee joustavampi ja kimmoisampi. Ikääntymisen myötä ihon alempi kerros, dermis, puolestaan ohenee, jolloin iho menettää täyteläisyyttä ja veltostuu. AHA-hapot vahvistavat dermistä eli kollageeni- ja elastiinisäikeitä sekä lisäävät glykosaminoglykaanien määrää soluväliaineessa, joka parantaa dermiksen kosteuspitoisuutta tehden ihosta tulee täyteläisemmän ja sileämmän.

Eri happotyypit

 

AHA- eli alfahydroksihapot
AHA- eli alfahydroksihappoja kutsutaan myös hedelmähapoiksi. Niitä ovat glykolihappo, maitohappo, mantelihappo, omenahappo, viinihappo ja sitruunahappo. Niitä esiintyy luonnostaan hedelmissä ja marjoissa, kuten sokeriruo’ossa, mustikassa, viinirypäleessä, karpalossa ja omenassa, mutta yleensä ne valmistetaan synteettisesti. AHA-hapot kuorivat, kirkastavat, kosteuttavat, pehmittävät ja napakoittavat ihoa sekä auttavat aineita imeytymään paremmin ihoon. AHA-happoja ei kannata käyttää rosacealle, herkälle aknelle tai perioraalidermatiitille.
Glykolihappo

Glykolihappo on kaikista pienimolekyylisin AHA-happo, jonka vuoksi se imeytyy syvemmälle kuin muut hapot ja on siksi tehokas, mutta aiheuttaa myös helpoiten ärsytystä. Glykolihappo on yksi niistä harvoista aineista, joiden on todettu imeytyvän dermikseen asti. Glykolihappoa käytetään harvoin iholle jätettävissä tuotteissa yli 5 % pitoisuutta. Glykolihappoa käyttäessä iho tulee suojata aurinkosuojakertoimen sisältävällä voiteella.

Erityisen hyvä: ryppyjen, veltostuneen ja paksuuntuneen ihon hoitoon sekä pigmenttiläiskille.

Maitohappo

Maitohappo on suurempimolekyylinen kuin glykolihappo eikä imeydy aivan yhtä syvälle. Se kosteuttaa ja kirkastaa ihoa tehokkaasti ja sitä esiintyy myös luonnostaan ihon luonnollisessa kosteustekijässä (Natural Moisturizing Factor), jota syntyy ihon sarveistumisprosessia. Yli 5 % pitoisuudella maitohappo toimii kuorivana aineena.

Erityisen hyvä: samealle, pintakuivalle ja kuivalle iholle.

Mantelihappo

Mantelihappo on suurimolekyylisin AHA-happo. Se imeytyy iholle hitaasti eikä ärsytä niin helposti, kuin pienempimolekyyliset hapot. Mantelihapolla on antibakteerisia ominaisuuksia, toisin kuin glykolihapolla.

Erityisen hyvä: aknelle ja aknearpien hoitoon.

Omenahappo

Omenahappo on glykoli- ja maitohappoa suurempimolekyylisempi AHA-happo, joka toimii parhaiten yhdistettynä muihin happoihin.

Erityisen hyvä: tukkeutuneelle iholle.

Viinihappo

Viinihappoa käytetään yleensä yhdistettynä muihin happoihin. Lisäksi sitä käytetään säätämään tuotteen pH:ta.

Sitruunahappo

Sitruunahappoa käytetään yleensä säätämään tuotteen pH:ta.

BHA- eli betahydroksihapot
BHA- eli betahydroksihappo tunnetaan salisyylihappona.

Salisyylihappo

Pajunkuori sisältää luonnostaan salisyylihappoa, joka on BHA- eli betahydroksihappo. Salisyylihappo on rasvaliukoinen, jonka ansiosta se sopii hyvin rasvaiselle ja tukkeutuneelle iholle sekä aknelle. Se auttaa puhdistamaan tukkeutuneita ihohuokosia, ehkäisee komedojen syntymistä ja sillä on antiseptisia vaikutuksia. 

Erityisen hyvä: aknen ja tukkeutuneen ihon hoitoon.

PHA- eli polyhydroksihapot
PHA- eli polyhydroksihapot ovat suurempimolekyylisempia kuin glykolihappo, jonka vuoksi ne eivät ärsytä ihoa yhtä helposti, mutta niillä on silti samanlaiset vaikutukset kuin AHA-hapoilla. PHA-hapot kuorivat, kosteuttavat, kirkastavat, kiinteyttävät ja silottavat ihoa sekä vahvistavat ihon suojabarriääriä. Lisäksi PHA-hapoilla on antioksidanttisia ominaisuuksia, eli ne suojaavat ihoa vapailta radikaaleilta.

Glokonolaktoni

Glukonolaktoni ei imeydy yhtä syvälle ihoon kuin glykolihappo, jonka ansiosta se ei ärsytä ihoa yhtä helposti. Glukonolaktoni on monikäyttöinen happo sen antioksidanttisten ja ihon suojabarriääriä vahvistavien ominaisuuksien vuoksi. Lisäksi se voi sopia myös herkälle ja jopa rosaceaan taipuvaiselle iholle ja säännöllisessä käytössä se voi vähentää ihon punoitusta.

Erityisen hyvä: herkälle iholle, samealle, pintakuivalle ja kuivalle iholle, ryppyjen ja veltostuneen ihon hoitoon.

Laktobionihappo

Laktobionihappo kosteuttaa ihoa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. 

Erityisen hyvä: herkälle iholle, pintakuivalle ja kuivalle iholle.

Djusien Acid Bloom Balancing Essence hoitoneste sisältää täydellisen cocktailin iholle lempeitä happoja päivittäiseen käyttöön aamuin illoin. Tuotetta voi kerrostaa iholle 1-3 kerrosta ja se sopii myös silmänympärysiholle. Jos iholle ei ole aiemmin käyttänyt mitään happoja, kannattaa ihoa totuttaa pikkuhiljaa ja aloittaa käyttö yhdellä kerroksella iltaisin. Iho saattaa aluksi helahtaa punoittavaksi ja iholla voi tuntua pientä kihelmöintiä, mutta tuntemus lievittyy nopeasti ja iho tottuu happoihin parissa viikossa. Jos iho ei reagoi lainkaan punoittamalla, käyttöä voi jatkaa aamuin illoin. Acid Bloom sisältää herkällekin iholle sopivaa, kasvipohjaista glukonolaktonia sekä omenasiiderietikkaa sekä ihoa rauhoittavaa lakkakääpää, gotu kolaa, betaiinia ja xylitolia. Lakkakääpä kirkastaa lisäksi ihon väriä ja gotu kola tehostaa kollageenin tuotantoa. Acid Bloom tekee ihosta mehukkaan kukoistavan. Acid Bloomin happopitoisuus on 4,2 % sen pH on noin 3,5.

 

Lähde: Jeffrey S. Dover & Murad Alam: Procedures in Cosmetic Dermatology: Chemical Peels

Ihonhoitotuotteilla voidaan vaikuttaa ainoastaan ihon pintaan ja ylimpään kerrokseen, epidermikseen. Vain erittäin harvat kosmetiikan raaka-aineista kykenevät läpäisemään epidermistä ja imeytymään dermikseen asti. Aineiden imeytyminen niin syvälle ei ole myöskään tarkoituksenmukaista.

 

Käyttämällä laadukkaita tuotteita oikealla tavalla voidaan vaikuttaa epidermiksen ulkonäköön, kuten silottaa hienoja juonteita, pehmittää ihon pintaa, kirkastaa ja tasoittaa ihon väriä sekä ehkäistä jonkin verran iho-ongelmien puhkeamista – erityisesti sellaisten, joiden aiheuttajana on väärät hoitotavat tai ulkoiset stressitekijät. Ihonhoitoa voi ajatella kuten viherkasvien tai puutarhan hoitoa: kasveja täytyy suihkutella, suurista lehdistä pyyhitään pölyjä ja kuivat lehden kärjet napsaistaan pois. Jos ei kuitenkaan hoideta maaperää, ei kasvi kukoista. Ulkoinen ihonhoito on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on hoitaa ihoa pintaa syvemmältä manuaalisella käsittelyllä, koska ihonhoitotuotteet eivät tavoita ihon syvempiä kerroksia. Tehokkain hoito syntyy siis näiden kahden yhdistelmästä.

Manuaalisia käsittelyitä ovat erilaiset kasvohieronnat, joilla manipuloidaan sidekudosta. Niiden tarkoitus on vapauttaa jännityksiä sidekudoksissa ja lihaksissa, tehostaa ihon aineenvaihduntaa, lymfakiertoa ja verenkiertoa, lisätä sidekudosten kimmoisuutta ja liikkuvuutta sekä parantaa sidekudosten kosteuspitoisuutta. Tekniikoita on lukuisia erilaisia hyvin kevyestä lymfahieronnasta löyhän sidekudoksen manipulaatioon sekä syvemmälle kohdistuvaan käsittelyyn. Olennaista on ymmärtää, että voima ei tuo käsittelyyn tehokkuutta, vaan päinvastoin. Jännitysten avaaminen väkisin nostaa kehosta vastareaktion ja aiheuttaa entistä enemmän tukoksia. Sidekudosmanipulaatiota onkin hyvä lähestyä kuin sipulin kuorimista: kerroksittain.

 

Djusien kasvohieronta perustuu sidekudosmanipulaatioon. Se eroaa tavanomaisesta kasvohieronnasta siten, että tarkoitus on liikuttaa ihoa, ei liikkua ihon päällä. Tekniikka luo sidekudoksiin lisää tilaa, jolloin kasvojen yleisilme rentoutuu ja kasvot saavat luonnollisen kasvojenkohotuksen. Tekniikassa käytetään myös mekaanisen tension ja kompression yhdistelmää, joka huuhtelee sidekudosta työntäen soluväliainetilassa olevia nesteitä eteenpäin, jotta sidekudos voi täyttyä uudelleen tuoreesta ja puhtaasta nesteestä. Lisäksi hieronnassa stimuloidaan akupisteitä. 

 

Sidekudosta, eli kollageenia, elastiinia ja soluväliaineen perusainetta tuottavat fibroblastisolut reagoivat mekaaniseen tensioon ja kompressioon. Ne tarvitsevat mekaanista rasitusta, jotta ne eivät mene lepotilaan vaan pysyvät aktiivisina. Sidekudosmanipulaatio on siis erittäin tehokas tapa ylläpitää kasvojen sidekudoksen hyvinvointia ja elinvoimaista ilmettä. Manipulaatio pitää lisäksi soluväliaineen elastisena ja notkeana. Solujen aineenvaihdunta tapahtuu soluväliaineen läpi ja lisäksi sillä on tärkeä merkitys koko kehossa ja kasvoilla ns. voiteluaineena erilaisten rakenteiden välillä sekä sidekudoskerrosten välissä, missä se kosteuttaa niitä. Soluväliaine on ominaisuudeltaan lepojähmeää, joka tarkoittaa, että staattisessa tilassa se paksuuntuu ja jähmettyy. Tällöin sidekudosten kosteuspitoisuus laskee, solujen aineenvaihdunta heikentyy ja nesteet jäävät turvotukseksi solujen väliseen tilaan. Kun sidekudosten kosteuspitoisuus alenee, niiden liikkuvuus kärsii ja ne alkavat pakkaantua yhteen. Kuivat ja kireät sidekudokset puristavat veri- ja lymfasuonia sekä hermoja, joka voi ilmentyä erilaisina kipuina, sameutena iholla sekä turvotuksena.

 

Tehokkaassa sidekudosmanipulaatiossa on tärkeää muistaa muutama nyrkkisääntö: mitä isommat tukokset ja jännitykset kudoksissa tuntuu, sitä kevyempiä otteiden täytyy olla. Toinen tärkeä nyrkkisääntö koskee käsittelyn rytmiä: hitaus tuo lisää tehoa, nopeus vähentää. Mitä tukkoisemmat kudokset ovat, sitä hitaampaa täytyy olla käsittelyn. Nyrkkisääntö rytmille on, että maksiminopeus on yksi senttimetri sekunnissa. 

 

Djusien tuotteiden yhteydestä löydät kaksi erilaista kasvohierontarituaalia: Liquid Silk puhdistusöljyn yhteydessä oleva minikasvohieronta kannattaa toteuttaa joka päivä. Se valmistelee ihon vastaanottamaan hoitavat aineet, mutta toimii lisäksi erinomaisena päivittäisenä rutiinina ylläpitämään ihon aineenvaihduntaa ja ehkäisemään jännitysten ja tukosten muodostumista sidekudoksiin. Fruit Glaze kasvoöljyn yhteydestä löytyvän perusteellisen kasvohieronnan voi toteuttaa muutaman kerran, esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Säännöllisyys on avain näkyviin tuloksiin.

Haluamme kannustaa jokaista Djusien käyttäjää tutustumaan omaan ihoonsa pintaa syvemmältä kasvohierontarituaalien avulla. Oivallettuasi tekniikan et enää koskaan kosketa ihoasi kuin ennen ja ennen kaikkea tapasi nähdä ihonhoidon vaikutukset muuttuvat koko loppuelämäksesi!

Pigmenttiläiskät ovat tyypillisesti aikuisen ihon ongelma. Niitä voi esiintyä millä tahansa ihotyypillä ja ne liittyvät hormonitoiminnan epätasapainoon. Taustalla voi olla myös sairaus, lääkitys, tulehduksen jälkitila tai maksan toimintahäiriö.

 

Pigmenttihäiriöistä yleisimmät ovat lentigot ja melasma. Melasmaa aiheuttavat hormonitoiminnan häiriöt. Sitä voi esiintyä isoina läiskinä, tyypillisesti huulten ympärillä, otsassa ja poskipäillä. Melasma liittyy lisääntyneeseen melanosyyttejä stimuloivien hormonien tuotantoon, mitä voi esiintyä useammin hormonaalista ehkäisyä käyttävillä, raskauden aikana tai vaihdevuosina. Raskauden aikana muodostunut melasma voi kadota ajan myötä aivan itsestään. Myös krooninen stressi voi aiheuttaa melasmaa, sillä ihosolujen lisäksi myös hypotalamus ja aivolisäke tuottavat melanosyyttejä stimuloivia hormoneja.

 

Lentigot ovat melasmaa pienempiä täplämäisempiä läiskiä, joita esiintyy yleensä ikääntymisen myötä runsaasti aurinkoa saaneilla ihoalueilla, kuten kämmenselissä ja dekolteella. Englanniksi lentigoita kutsutaan yleensä nimellä sun spots.

 

Liikapigmentaatiota voi esiintyä myös ihovaurioiden jälkeen, tyypillisin esimerkki tästä ovat aknearvet.

 

Liikapigmentaation hoito on haastavaa. Ihon suojaaminen korkealla aurinkosuojakertoimella on tehokkain tapa läiskien ehkäisyyn, kun oleskelee auringonpaisteessa. Jos läiskille on altis, suojakerrointa voi käyttää keväästä loppukesään varsinkin aurinkoisella säällä ulkoillessa. Ihoa hoidetaan muuten oman ihotyypin mukaisesti, mutta tuotteet valitaan niin, että ne sisältävät pigmenttiläiskiä ehkäiseviä ja vaalentavia aineita. Ulkoisten tuotteiden lisäksi on tärkeää yhdistää hoitoon manuaalinen hoito eli kasvohieronta, joka parantaa ihon aineenvaihduntaa ja vilkastuttaa lymfanesteiden virtausta. Hermoston rentouttaminen on myös tärkeää, koska se tasapainottaa hormonitoimintaa.

Pigmenttiläiskiä hoidetaan aineilla, jotka hillitsevät melaniinin eli pigmentin muodostumista ehkäisemällä melanosyyttejä stimuloivien hormonien tuotantoa. Lisäksi on aineita, jotka hillitsevät melaniinin tuotantoon osallistuvan tyrosinaasientsyymin toimintaa. Pigmentin tuotantoa voidaan ehkäistä myös aineilla, jotka estävät melaniinilla täyttyneiden melanosomien kulkeutumisen ihon ylempiin kerroksiin niin ettei pigmentti pääse muodostumaan. Lisäksi on aineita, jotka hajottavat melaniinia. Pigmenttiläiskien hoidon vaikutukset näkyvät yleensä vasta 2-4 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta ja on ehdottoman tärkeää, että hoito on kokonaisvaltaista parhaiden tulosten saamiseksi.

 

Pigmenttiläiskille hyviä vaikuttavia aineita ovat hedelmähapot, bisabolol, açaímarjaöljy, reishi eli lakkakääpä, kurkku, lakritsinjuuri, mulperi, liljat, narsissit, probiootit, amla, C-vitamiini, E-vitamiini ja arbutiini. Lisäksi kaikki antioksidantit ovat hyödyllisiä pigmenttiläiskien hoidossa. AHA-happoihin kuuluva glykolihappo sekä auttaa pigmenttiläiskien hoidossa, että altistaa ihoa niille, siksi AHA-happojen kanssa iho tulee aina suojata aurinkosuojan sisältävällä tuotteella.

 

Ihonhoitotuotteilla voidaan vaikuttaa ainoastaan ihon pintaan, mutta pigmenttiläiskien hoidossa on tärkeää vaikuttaa myös syvemmälle dermikseen ja parantaa ihon aineenvaihduntaa sekä kuona-aineiden poistumista lymfakiertoa aktivoimalla. Siksi säännöllinen, muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta on tärkeä osa hoitoa.

 

Kiinalainen lääketiede näkee pigmenttihäiriöiden liittyvän maksaan, joten hoitoa voi tukea kuureittain yrteillä. Hyviä yrttejä maksalle ovat esimerkiksi takiainen, nokkonen, voikukka, kurkuma ja latva-artisokka. Myös kokonaisista ruoka-aineista koostettu ravinnerikas ruokavalio tukee maksan toimintaa ja ultra-prosessoitua ruokaa, heikkolaatuisia kasviöljyjä ja sokeria kannattaa puolestaan välttää.

 

 

Djusien ihonhoitotuotteet on suunniteltu pigmenttiläiskien hoitoon. Liquid Silk puhdistusöljy auttaa pitämään ihoa suojaavan hydrolipidikalvon tasapainossa, joka luo perustan ulkoiselle ihonhoidolle. Acid Bloom hoitonesteen sisältämä omenasiiderietikka, reishiuute ja gotu kola kirkastavat ihoa ja ehkäisevät pigmenttiläiskien muodostumista. Fruit Glaze kasvoöljy on pigmenttiläiskien tehotuote. Sen sisältämä raaka-ainekokonaisuus on optimaalinen pigmenttiläiskille. Jokaisella kasvoöljyn sisältämällä raaka-aineella on pigmenttiläiskien hoidossa edullinen vaikutus, mutta erityisenä tehoaineyhdistelmänä toimivat bisabolol ja açaímarjaöljy. Yhdisteen on todettu ehkäisevän pigmenttiläiskien muodostumista ja kirkastavan ihon sävyä kojic-happoa ja arbutiinia tehokkaammin ja pitkäaikaisemmin ilman ihon herkistymistä.

Kosteus on kuulaan ja hyväkuntoisen ihon perusta. Ihon kosteuspitoisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan epidermiksen uloimman kerroksen, sarveiskerroksen kosteuspitoisuutta, jonka pitäisi olla noin 13 %. Epidermiksen syvempien kerrosten kosteuspitoisuus on 60-70 % ja tämän kosteuden se saa dermiksestä, joka sijaitsee epidermiksen alla. Kun ihon kosteuspitoisuus on riittävä, sen sarveistumisprosessi pysyy yllä, joka synnyttää ihon omia kosteuttajia (Natural Moisturizing Factor, NMF) ja iho pysyy tällöin tasapainoisena eikä esimerkiksi herkisty ja kuivu. Tasapainoinen iho on pehmeä, kimmoisa, täyteläinen, heleän värinen ja kuultava. Koska monet ulkoiset ja sisäiset tekijät aiheuttavat transepidermaalista kosteudenhaihtumista iholta, sitä täytyy kosteuttaa ulkoisesti. Ihon kosteuttamiseen liittyy kuitenkin muutamia virheellisiä käsityksiä.

 

image-1176
Ihon kosteuttaminen – hydrating vs. moisturising

Ihon kosteuttaminen ymmärretään usein väärin, koska suomenkielessä sanat hydrating ja moisturising käännetään kosteuttamiseksi, vaikka täsmällisempi käännös sanalle hydrating olisi nesteyttäminen, joka tarkoittaa ihon kosteuttamista vesikosteudella. Tähän käytetään vesimäisiä tuotteita, kuten hoitonestettä ja hyvin ohuita kosteusvoiteita. Sana moisturising tarkoittaa puolestaan kosteuden sitomista ihoon eli kosteuden haihtumisen ehkäisemistä iholta. Tähän tarkoitukseen käytetään kasvoöljyjä tai erittäin täyteläisiä kosteusvoiteita. Niiden sisältämät rasvat ehkäisevät kosteutta haihtumasta pois iholta. Voidakseen hyvin iho tarvitsee vettä ja rasvoja eikä rasvojen käytön ole syytä pelätä tukkivan ihoa. Ihon kosteuttaminen ei siis tarkoita pelkän kosteusvoiteen käyttöä eikä varsinkaan paksua voidetta. 

 

Ihon kosteuttaminen on sitä tärkeämpää, mitä kuivempaa, kylmempää ja tuulisempaa sää on, tai jos oleskelee voimakkaasti ilmastoiduissa sisätiloissa, sillä tämä kaikki lisää kosteuden haihtumista iholta. Myös rasvainen iho voi kärsiä kosteuden puutteesta eli pintakuivuudesta, jolloin ihon pinnasta tulee kuiva, kiristävä ja hilseilevä. Pintakuivuus voi pitkittyessään johtaa erilaisiin iho-ongelmiin ihon entsyymitoiminnan häiriintyessä. Se aiheuttaa häiriöitä myös ihon sarveistumisprosessiin, jossa syntyy ihoa kosteuttavia ja suojaavia tekijöitä. Sarveistumisprosessin häiriöt heikentävät siis ihon omaa suojamekanismia.

 

Yleisin syy ihon kiristävyyteen rasvauksesta huolimatta on ihon pintakuivuus. Monelle on tuttua kiristävä tunne iholla, vaikka ihoa kuinka rasvaisi. Iho kärsii tällöin kosteuden puutteesta, joka tekee ihon pinnasta paksun ja kilpimäisen, johon mikään aine ei tunnu imeytyvän. Tätä voisi verrata rutikuivaan multaan kukkaruukussa: vesi jää pyörimään kuivuneen mullan pinnalle ennen kuin se imeytyy, mutta jos multa on valmiiksi hieman kosteaa, vesi imeytyy välittömästi. Pintakuivan ihon elvyttäminen kestää noin 1-2 viikkoa. Iholle levitetään useita kerroksia hoitonestettä, joka sisältää mietoja happoja. Hapot elvyttävät ihon kosteuspitoisuutta ja tuotteet alkavat pikkuhiljaa imeytyä entistä paremmin ja ihosta tulee jälleen pehmeä ja joustava.

 

 

Levitystekniikoilla tehot irti tuotteista

 

Tehokkaat ihonhoitotuotteet ovat ihonhoidossa tärkeitä, mutta oleellista on myös se, miten tuotteet levitetään iholle. Läheskään aina ei tarvitsisi yrittää metsästää uusia ja tehokkaampia tuotteita, vaan usein riittää, että ottaa ihonhoidon tekniikat haltuun ja opettelee käyttämään tuotteita oikein. 

Ihonhoitotuotteiden levitysjärjestyksessä edetään aina ohuimmasta tuotteesta paksuimpaan. Ihon nesteytys aloitetaan imeyttämällä kasvoille ja kaulalle muutama kerros hoitonestettä. Kerroksia levitetään siksi muutama, että oleellista on imeyttää hyvin pieni määrä kerrallaan. Kerrosten määrä riippuu ihon kunnosta ja ulkoisista olosuhteista – talvella ja tuulisella säällä kerroksia tarvitaan enemmän kuin kosteassa ja lämpimässä ilmastossa. Hoitonestettä ei levitetä pumpulilla pyyhkien, vaan käsillä taputellen. Pumpulilla levittäen tuotetta tulee pyyhkineeksi pois iholta. Taputtelutekniikan ansiosta hoitonestettä ei kulu hukkaan ja tuote kestää käytössä pidempään. Pikkuhiljaa taputellen kosteus imeytyy sarveiskerroksen solukerroksiin tehokkaammin, joka näkyy ja tuntuu iholla kuulautena ja sileytenä.

 

 

Djusie-hoitonesterituaali

 

  1. Annostele hoitonestettä pari tippaa kämmeniin ja hiero niitä kevyesti yhteen.
  2. Imeytä neste kasvoille, kaulalle ja dekolteelle rauhallisesti painellen.
  3. Lisää seuraava kerros vasta, kun edellinen on täysin imeytynyt.
  4. Älä annostele nestettä suurta määrää kerralla, muuten saat imeyttää sitä tuskastuttavan pitkään.

Hoitonesteen jälkeen iholle levitetään kasvoöljy. Sopiva määrä kasvoille, kaulalle ja dekolteelle on yksi pipetillinen. Kasvoöljy levitetään taputtelun sijasta sivelemällä ja sen levittämiseen yhdistetään kasvohieronta, joka lämmittää ihoa, parantaa ihon aineenvaihduntaa, mikroverenkiertoa ja lymfanesteiden virtausta sekä auttaa öljyä imeytymään ihoon tehokkaammin.

Yleisimmät ihon epätasapainotilat (sekaiho, kuivarasvainen iho ja herkkä iho) luokitellaan usein ihotyypeiksi, vaikka ne johtuvat joko sisäisistä tai ulkoisista tekijöistä ja ovat siten yleensä hoidettavissa. Epätasapainotilojen hoito voi joskus viedä aikaa, sillä jokaisen ihon taustalla vaikuttavat yksilölliset seikat. Joillakin pelkästään tuotteiden päivittäminen voi riittää, mutta joku toinen saattaa tarvita muutoksia ruokavalioon tai hermoston tasapainottamiseen. Jokaisen iho elää jatkuvassa muutoksessa suhteessa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, joten oman ihon matkaa ei kannata verrata kenenkään toisen ihoon.

image-1174

EPÄTASAPAINOTILOJEN SYNTY

 

Ihon epätasapainotiloista kaikista yleisin on kosteusköyhyys eli pintakuivuus. Pintakuiva iho ei siis ole ihotyyppi, vaan merkki siitä, että iholta haihtuu liikaa kosteutta ja sitä voi esiintyä kaikilla ihotyypeillä. Pintakuivuus on yleensä ensimmäinen merkki ihon epätasapainosta, joka voi johtaa muihin yleisiin epätasapainotiloihin: epäpuhtauksiin ja herkkyyteen. Syitä lisääntyneeseen kosteudenhaihtumiseen ovat

  • ihon hoitamattomuus
  • riittämätön ihon vesikosteutus eli nestetys
  • väärät hoitotavat, kuten liian paksu kosteusvoide yhdistettynä riittämättömään vesikosteutukseen tai ihon peseminen liian voimakkaalla puhdistusaineella
  • stressi
  • unettomuus
  • kylmä ilma
  • kuiva ilma
  • voimakas kuumuus
  • tuuli
  • voimakas UV-säteily
  • ilmastoidut tilat
  • ilmansaasteet
  • heikkolaatuinen ravinto
  • ihon suojaamattomuus

 

Kun iho on riittävän pitkään kosteusköyhä, sen sarveistumisprosessi häiriintyy ja ihon pinnasta tulee ”kilpimäinen” eli paksun ja karhean tuntuinen sekä väristä samea. Kosteus ja hoitavat aineet eivät tällöin imeydy ihoon ja iho ennemminkin hylkii niitä niin, että tuotteet vain pyörivät iholla. Ihoöljystä tai paksusta voiteesta huolimatta ihoa kiristää. Iho myös tukkeutuu helposti – on hyvin tavanomaista, että pitkäaikaisesta kosteusköyhyydestä kärsivällä iholla esiintyy runsaasti tukkeumia ja miliumeja eli valkoisia luufinnejä. Yksi epäpuhtauksien aiheuttaja voi siis olla ihon alentunut kosteuspitoisuus.

Alentuneen kosteuspitoisuuden lisäksi epäpuhtauksien synnylle tunnusomaista on ihon huono verenkierto, tukkeutunut lymfajärjestelmä, ihon pinnan emäksinen pH tai mikrobiomin epätasapaino. Epäpuhtaudet voivat johtua myös stressistä, ruoansulatushäiriöistä ja hormonaalisista syistä. Laadukkaat ja luonnolliset ihonhoitotuotteet, säännöllinen kasvohieronta, kokonaisista ruoka-aineista koostettu ruokavalio ja hermoston rentouttaminen tukevat ihon hyvinvointia.

Ihon herkkyyttä voivat aiheuttaa monet eri tekijät, kuten ihon hoitamattomuus, väärät hoitotavat, kuten ihon peseminen liian voimakkailla aineilla tai liian aktivoivat tuotteet, stressi, ahdistus, henkinen rasitus, hormonaaliset epätasapainotilat, ruoansulatusongelmat ja ravinneköyhä ruokavalio. Herkän ihon mikrobiomi on epätasapainossa ja ihon suojabarriääri heikentynyt, jolloin ihon immuunipuolutus häiriintyy. Lisäksi ihon mikroverenkierto voi olla huono ja lymfajärjstelmässä voi olla tukoksia, mikä voi johtua kasvojen ja koko kehon jännitystilasta tai stressistä.

Sekaiho

Sekaihon tunnusmerkkejä ovat kuivat ja rasvaiset alueet iholla. Sekaihon taustalla oleva ihotyyppi on joko kuiva tai normaali. Ihon väri on yleensä samea, T-alue rasvoittuu ja sillä esiintyy mustapäitä ja epäpuhtauksia ja iho voi kiiltää päivän aikana. Samaan aikaan ihoa kuitenkin kiristää joiltakin alueilta ja iholla voi esiintyy kuivia tai hilseileviä kohtia.

Sekaihon hoito

Sekaiho puhdistetaan aamuin illoin puhdistusöljyllä. Saippuaa, puhdistusvaahtoja ja -geelejä tulee välttää. Lisäksi iho kosteutetaan mietoja happoja sisältävällä hoitonesteellä. Happamat tuotteet elvyttävät ihon omien kosteuttajien tuotantoa ja tasapainottavat hydrolipidikalvoa, jolloin iho alkaa toimia paremmin, kuivuus helpottaa ja epäpuhtaudet vähenevät. Lopuksi iholle levitetään kasvoöljy, joka vahvistaa ihon suojabarriääriä ja tasapainottaa talineritystä. Muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta parantaa ihon aineenvaihduntaa ja kuona-aineiden poistumista, jolloin ihon väri paranee ja epäpuhtaudet vähenevät.

Seborrea sicca eli kuivarasvainen iho

Kuivarasvaisen ihon pinta on kuiva, kiristävä ja jopa hilseilevä, mutta iho rasvoittuu silti runsaasti ja meikki ei tahdo pysyä iholla. Ihon väri on samea ja iho saattaa olla myös herkkä. Kuivarasvainen iho muistuttaa hyvin paljon sekaihoa, mutta sillä esiintyy enemmän epäpuhtauksia ja mustapäitä, sekä jonkin verran valkopäisiä finnejä. Ihon pinta voi olla myös kilpimäisen paksu kosteusköyhyydestä johtuen. Öljyrasvaisen ihon vääränlainen hoito voi johtaa kuivarasvaiseen ihoon.

Kuivarasvaisen ihon hoito

Kuivarasvainen iho puhdistetaan aamuin illoin puhdistusöljyllä. Puhdistusrutiiniin yhdistetään kasvohieronta, joka parantaa ihon aineenvaihduntaa. Iho kosteutetaan mietoja happoja sisältävällä hoitonesteellä, joka kosteuttaa ihoa, vahvistaa ihon suojabarriääriä, kirkastaa ihon väriä ja ehkäisee epäpuhtauksien syntymistä. Lopuksi iholle levitetään kasvoöljy, joka tasapainottaa talineritystä, rauhoittaa tulehduksia ja pehmittää ihoa. Muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta on tärkeä osa ihonhoitorutiinia, sillä kasvohieronta parantaa ihon aineenvaihduntaa ja kuona-aineiden poistumista ehkäisten epäpuhtauksien syntymistä.

Herkkä iho

Ihon herkkyys voi ilmentyä punoituksella, kutinalla tai kuumotuksella. Oireet voivat tulla ja mennä, mutta joskus herkkyys voi mennä niin pitkälle, että iho tulehtuu, siihen ilmestyy ihottumaa tai tulehtuneita näppyjä – tällöin puhutaan jo enemmän iho-ongelmista.

Herkän ihon hoito

Herkän ihon hoito voi olla joskus haastavaa, sillä tuotteet, jotka rauhoittavat toisen ihon, voivat saada toisen ihon reagoimaan. Siksi hoito vaatii kärsivällisyyttä, joskus useita kokeiluja eikä mitään kiveen hakattua kaavaa ole, joka sopisi kaikille.

Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että herkkä iho hyötyy verenkierron elvyttämisestä ja lymfajärjestelmän aktivoimisesta, mikä parantaa ihon aineenvaihduntaa ja tuo soluille puhdasta verta, jossa on happea ja ravinteita. Lisäksi hermoston rentouttaminen hyödyttää kaikkia herkkäihoisia. Muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta kannattaa ottaa osaksi ihonhoitorutiinia.

Herkkä iho puhdistetaan iltaisin joko puhdistusöljyllä tai miedolla puhdistusmaidolla. Jos iho on todella herkkä, kasvot voi aamuisin huuhdella pelkällä vedellä. Iho kosteutetaan hoitonesteellä, joka rauhoittaa ja vähentää punoitusta – millaisia aktiiviaineita se voi sisältää, on hyvin yksilöllistä, koska jokainen herkkä iho on omanlaisensa. Miedot hapot voivat tasapainottaa joitakin herkkiä ihoja, mutta saada jotkut reagoimaan. Ihoa pyritään ensin rauhoittamaan ja ehkäisemään reaktiivisuutta ja vasta sen jälkeen vahvistamaan. Joskus ihon rauhoittamisessa voi kestää 2-3 kuukautta.  Kasvoöljyksi kannattaa valita aidoista kylmäpuristetuista kasviöljyistä valmistettu tuote, sillä omega-rasvahapot rauhoittavat tulehduksia ja vahvistavat ihon suojabarriääriä. Tuote voi sisältää myös rauhoittavia eteerisiä öljyjä, mutta toisaalta joillekin herkkäihoisille nekään eivät sovi.

Ihonhoidossa on kolme tärkeintä tuotetta: puhdistusöljy, hoitoneste ja kasvoöljy. Muut tuotteet ovat täydentäviä tuotteita tai tehotuotteita, joita käytetään vain ihon kunnon ja tarpeen mukaan.

 

1. Puhdistusöljy

 

Puhdistusöljy on paras valinta ihon puhdistamiseen, sillä se poistaa tehokkaasti muun muassa meikin ja mahdolliset aurinkosuojatuotteet, jotka ovat öljyliukoisia. Lisäksi puhdistusöljy liuottaa tehokkaasti likaa ja ylimääräistä talia syvältä ihohuokosista. Se siis syväpuhdistaa ihon, mutta ei kuitenkaan kuivata eikä pese pois ihoa suojaavaa hydrolipidikalvoa eikä häiritse sen pH:ta, jonka kuuluu olla hapan. Vesipohjaiset puhdistusaineet, kuten puhdistusvaahdot ja -geelit sisältävät suuria määriä pinta-aktiivisia aineita, eli niitä aineita, jotka puhdistavat ja pesevät. Ne pesevät kuitenkin herkästi pois iholle tärkeän oman sebumin ja tasapainoa ylläpitävän hydrolipidikalvon. Tällöin ihon oma talineritys saattaa jopa kiihtyä, koska iho alkaa korjata menetettyä sebumia erittämällä sitä lisää – tämä on luonnollinen osa ihon omaa suojamekanismia ja muuntautumiskykyä, jonka avulla se koittaa mukautua ulkoisiin olosuhteisiin.

Puhdistusöljy sopii hyvin rasvaisellekin iholle, se ei siis lisää ihon rasvaisuutta vaan päinvastoin: se tasapainottaa ihon talineritystä. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että finnit, tukkeumat, mustapäät ja ihon liiallinen rasvaisuus eivät lähde pois pesemällä, vaan tasapainottamalla ihoa sisäisesti ja ulkoisesti.

Korkealaatuinen puhdistusöljy sisältää aitojen, kokonaisten kasviöljyjen lisäksi emulgaattorin, eli pinta-aktiivisen aineen, jonka avulla puhdistusöljy huuhtoutuu pois vedellä. Tällainen puhdistusöljy on kaikista miellyttävin käytössä. Puhdistukseen voi lisätä mekaanista tehokkuutta poistamalla puhdistusöljyn iholta kostealla liinalla tai sienellä vedellä huuhtelun sijasta.

Ihon puhdistaminen on jo osa ihonhoitoa, siihen ei siis kannata suhtautua pakollisena pahana, joka suoritetaan hutiloiden ennen varsinaisten hoitotuotteiden levittämistä. Puhdistusöljy on tärkeää levittää kuivalle iholle (kasvoille ja kaulalle) ja sitä tulee hieroa perusteellisesti iholla noin 1–2 minuutin ajan ennen sen poistamista. Puhdistusöljyä voi käyttää aamuin illoin.

Djusien Liquid Silk Perfect Cleansing Oil puhdistusöljy pitää ihoa suojaavan hydrolipidikalvon tasapainossa, puhdistaa täydellisesti päivän aikana iholle kertyneen lian, aurinkosuojan ja vedenkestävänkin meikin. Se huuhtoutuu pois iholta vaivattomasti vedellä. Liquid Silk sopii kaikille ihotyypeille.

 

 

2. Hoitoneste

 

Laadukas hoitoneste on yksi ihonhoidon tärkeimmistä kulmakivistä, sillä ihon nesteytys, eli vesipitoisen kosteuden vieminen ihoon luo perustan ihon kosteutukselle. Iho tarvitsee sekä kosteutta (vettä) että rasvaa (öljyjä) pysyäkseen tasapainossa. Kasvoöljyistä ja paksuista kosteusvoiteista ei ole iholle hyötyä, jos ihosta puuttuu vesikosteutta.

Kosteusköyhän ihon pinta on kuin paksu kilpi, joka hylkii sille levitettäviä tuotteita ja toisaalta se myös tukkeutuu helposti, jolloin iho voi olla pinnasta kiristävä ja kuiva, mutta ihon alla voi olla tukkeumia, jotka tuntuvat epätasaisena rykelmänä ihon pinnassa, mutta eivät puhkea varsinaisiksi finneiksi. Iho, josta puuttuu vettä, rypistyy myös helposti. Kuivalla iholla juonteet johtuvatkin usein kosteuden puutteesta.

Hoitoneste levitetään kasvoille, kaulalle ja dekolteelle käsillä taputellen aamuin illoin. Pumpulilla levittäminen tuhlaa tuotetta ja sen tulee pyyhkineeksi pois iholta imeyttämisen sijasta. Hoitonestettä annostellaan muutama tippa kämmenille ja taputellaan sitten iholle, kunnes se on imeytynyt. Tämä toistetaan, kunnes iho tuntuu selkeästi pehmeältä, sileältä, joustavalta ja täyteläiseltä.

Hoitonestekerrosten tarve vaihtelee ihon kunnon ja ulkoisten olosuhteiden mukaan. Jos iho on jo valmiiksi kosteusköyhä, se tarvitsee hetken aikaa runsaammin kosteutusta, mutta jonkun ajan kuluttua huomaa, että määrää voikin vähentää. Stressi ja erityisesti Suomessa nopeasti muuttuvat sääolosuhteet, kuiva ilma ja ilmastoidut tilat lisäävät kosteuden haihtumista iholta, jolloin kosteutusta tarvitaan enemmän.

Djusien Acid Bloom Balancing Essence hoitoneste pitää ihon pH:n täydellisen tasapainossa ja kosteuspitoisuuden optimaalisena. Ihosta tulee kirkas, napakka, joustava ja täyteläinen ja vähemmän altis epäpuhtauksien sekä muiden epätasapainotilojen syntymiselle. Acid Bloom sopii kaikille ihotyypeille.

 

 

3. Kasvoöljy

 

Veden lisäksi iho tarvitsee myös rasvaa ja siihen paras lähde ovat aidot, kylmäpuristetut kasviöljyt, sillä ne sisältävät luonnollisessa muodossa iholle tärkeitä omega-rasvahappoja, antioksidantteja ja mineraaleja, jotka rauhoittavat tulehduksia, uudistavat ihoa, tasapainottavat talineritystä ja vahvistavat ihon suojabarriääriä sekä ravitsevat iholla eläviä hyviä bakteerja. Öljyt ehkäisevät veden haihtumista pois iholta ja parantavat siten ihon kosteuspitoisuutta. Lisäksi ne suojaavat ihoa ulkoisilta stressitekijöitä. Öljyt imeytyvät parhaiten hyvin kosteutettuun ihoon, siksi iho on tärkeää nesteyttää ensin kasvovedellä.

Kasvoöljy levitetään kasvoille, kaulalle ja dekolteelle sivelemällä. Levitykseen yhdistetään kasvohieronta, joka lämmittää ihoa, parantaa ihon aineenvaihduntaa, mikroverenkiertoa ja lymfanesteiden virtausta sekä auttaa öljyä imeytymään ihoon tehokkaammin.


Djusien Fruit Glaze Vitalizing & Brightening Facial Oil kasvoöljy on skvalaani-pohjainen, joka tarkoittaa, että sen koostumus hyvin lähellä ihon oman sebumin koostumusta. Siksi skvalaani imeytyy erittäin hyvin ja ehkäisee kosteudenhaihtumista iholta pitäen ihon sileänä ja täyteläisenä. Lisäksi sen antioksidanttiset ominaisuudet ehkäisevät ihon omaa sebumia hapettumiselta ehkäisten näin epäpuhtauksia ja huokosten tukkeutumista. Fruit Glaze kasvoöljy vahvistaa ihon suojabarriääriä, napakoittaa ihoa ja parantaa sen elastisuutta, kirkastaa ihon sävyä ja ehkäisee sekä vaalentaa pigmenttiläiskiä iholla.

Oman ihotyypin tunnistaminen on edellytys optimaaliselle ihonhoitorutiinille. Opi tuntemaan oma ihotyyppisi ja sen tarpeet tämän oppaan avulla.

 

Perusihotyyppejä on kolme

 

Ihotyyppien jaottelussa on hienovaraisia eroja riippuen siitä, millaisella näkemyksellä aihetta lähestyy. Perusihotyyppejä voi kuitenkin sanoa olevan vain kolme: normaali, kuiva ja rasvainen iho. Sekaiho, kuivarasvainen iho ja herkkä iho ovat sen sijaan ihon epätasapainotiloja, joita hoidetaan niiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Epätasapainotilan taustalla oleva varsinainen ihotyyppi on siis pysyvä, mutta oireet, kuten kosteusköyhyys, epäpuhtaudet ja herkkyys eivät. Ihon tasapainoon vaikuttavat lukuisat sisäiset ja ulkoiset tekijät, joihin voi vaikuttaa elämäntavoilla ja kokonaisvaltaisella ihonhoidolla.

 

Ihotyypin analysointi

 

Ihotyypin analysointi tehdään aina puhtaalle ja meikittömälle iholle. Iho puhdistetaan ensin puhdistusaineella, joka ei pese ihoa liikaa, mutta huuhtoutuu iholta helposti pois. Puhdistusöljy on paras vaihtoehto.

 

image-1463

Normaali iho

Normaalin ihon talineritys toimii normaalisti, eli iho kiiltää hieman päivän aikana, mutta meikki pysyy siitä huolimatta hyvin. Ihon kosteuspitoisuus on tasapainossa eikä ihoa kiristä aamuisin herätessä eikä pesun jälkeen. Ihon pinta tuntuu pehmeältä ja sileältä ja ihon väri on heleä. Iho näyttää tasaiselta ja täyteläiseltä, vaikka iästä riippuen iholla voi esiintyä ryppyjä ja se voi olla veltostunut. Huokoset erottuvat normaalilla iholla hieman ja iän myötä kudosten veltostuessa selkeämmin. Normaalille iholle saattaa joskus ilmestyä näppyjä kuukautiskierron myötä. Nenän ja leuan alueella voi esiintyä myös jonkin verran mustapäitä.

Normaalinkin ihon saa helposti epätasapainoon, jos ihoa pesee liian voimakkaalla puhdistusaineella, ylihoitaa sitä liian voimakkailla tuotteilla eikä huolehdi ihon kosteus-rasvatasapainosta hoitonesteellä ja kasvoöljyllä.

 

Normaalin ihon hoito

Normaali iho puhdistetaan aamuin illoin puhdistusöljyllä, jonka jälkeen iho kosteutetaan muutamalla kerroksella hoitonestettä ja lopuksi iholle levitetään kasvoöljy. Ihoa ei tule pestä saippualla, puhdistusvaahdolla tai -geelillä, koska ne vaurioittavat ihon hydrolipidikalvoa ja saavat sen epätasapainoon luoden olosuhteet iho-ongelmien syntymiselle. Miedot hapot ylläpitävät päivittäin käytettynä normaalin ihon tasapainoa ja vähentää tarvetta tehotuotteille, kuten kuorinnoille, seerumeille ja naamioille. Säännöllinen, muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta ylläpitää sidekudosten kosteuspitoisuutta, ihon aineenvaihduntaa sekä lymfanesteiden virtaamista, joka ehkäisee erilaisten epätasapainotilojen syntymistä, ennenaikaisen vanhenemisen merkkejä ja pitää kasvot elinvoimaisen näköisenä.

Kuiva iho

Kuivan ihon talineritys on alentunut eikä iho kiillä päivän aikana. Lisäksi ihon kosteuspitoisuus on alentunut ja ihoa kiristää helposti, erityisesti puhdistuksen jälkeen. Ihohuokoset eivät erotu juuri lainkaan ja iho on yleensä rakenteeltaan ohut, jonka vuoksi se on altis couperosalle tai herkkyyteen. Kuivalla iholla voi esiintyä ryppyjä nuorellakin henkilöllä, mikä johtuu kosteuden ja rasva-aineiden puutteesta. Iäkkäämmällä kuivalla iholla huokoset erottuvat yleensä kudosten veltostuessa ja iho voi näyttää ”tyhjältä”. 

Kuiva iho on hyvin hoidettuna heleä ja tasainen, mutta puutteellisella hoidolla ihon väri on kelmeä, iho voi hilseillä ja tuntua karhealta. Ihon pinnalla voi myös esiintyä miliumeja eli valkoisia ”luufinnejä”.

 

Kuivan ihon hoito

Kuivalle iholle ei tule käyttää lainkaan saippuoita eikä vaahtoavia puhdistusaineita kuten puhdistusvaahtoa tai -geeliä. Puhdistusöljy on paras vaihtoehto. Iho kosteutetaan huolellisesti kerrostamalla iholle muutama kerros hoitonestettä ja tämän jälkeen iholle levitetään kasvoöljy. Kuiva iho hyötyy päivittäin käytetyistä miedoista happopitoisista tuotteista, sillä hapot kosteuttavat ihoa ja vahvistavat ihon suojabarriääriä. Liian voimakkaita happoja tulee kuitenkin välttää. Muutaman kerran viikossa tehty kasvohieronta vahvistaa sidekudoksia ja parantaa niiden kosteuspitoisuutta, ehkäisee ihon rypistymistä sekä parantaa ihon aineenvaihduntaa ja lymfanesteiden virtausta, joka ehkäisee ihon herkistymistä ja couperosan syntymistä.

Öljyrasvainen iho eli seborrea oleosa

Öljyrasvaisella iholla talineritys on lisääntynyt, iho kiiltää runsaasti ja meikki ”sulaa” helposti päivän aikana iholta. Ihohuokoset erottuvat selkeästi ja ne voivat olla syvät. Iho on yleensä rakenteeltaan paksu tai paksuhko eikä se ole herkkä. Tasapainoinen öljyrasvainen iho on heleän värinen eikä sillä välttämättä esiinny muita epäpuhtauksia kuin jonkin verran mustapäitä. Öljyrasvaista voisikin kutsua ns. normaaliksi rasvaiseksi ihoksi. Epätasapainossa iho voi kuitenkin olla väriltään samea ja iholla voi esiintyä reippaammin mustapäitä, finnejä ja tukkeumia.

 

Öljyrasvaisen ihon hoito

Öljyrasvaista ihoa tekee usein mieli pestä vaahtoavilla puhdistusaineilla, jotka jättävät iholle narisevan puhtaan tunteen. Tällöin iholle tekee kuitenkin karhunpalveluksen ja kiihdyttää talineritystä entisestään. Talineritystä ei ole mahdollista hillitä pesemällä, sillä iho pyrkii tällöin tasapainottamaan tilanteen erittämällä vain lisää talia, siksi ihoa ei tule pestä saippualla eikä vaahtoavilla puhdistusgeeleillä tai -vaahdoilla. Öljyrasvaisen ihon hoidossa pyritään tasapainottamaan talineritystä sekä ehkäisemään ihohuokosten tukkeutumista ja epäpuhtauksia, mutta liian puhdistavia ja supistavia tuotteita sekä ihon ylihoitamista tulee välttää. 

Öljyrasvainen iho puhdistetaan aamuin puhdistusöljyllä, joka jättää ihon pehmeäksi ja tasapainoiseksi. Jos on tottunut narskuvan puhtaaseen ihoon pesun jälkeen, tämä voi vaatia hieman totuttelua, mutta hyödyt huomaa kyllä pian. Öljyrasvaisen ihon pH on yleensä emäksinen, joten happamat tuotteet tasapainottavat sitä. Päivittäinen annos mietoja happoja auttavat tasapainottamaan talineritystä ja ehkäisemään epäpuhtauksia, joten puhdistuksen jälkeen iho kosteutetaan mietoja happoja sisältävällä hoitonesteellä. Lopuksi iholle levitetään muutama tippa kasvoöljyä, sillä kylmäpuristetut kasviöljyt tasapainottavat ihon talieritystä. Muutaman kerran viikossa tehty kasvohierontaa parantaa ihon aineenvaihduntaa ja lymfanesteiden virtausta sekä pitää sidekudokset liikkuvina, joka ehkäisee ihon tukkeutumista ja epäpuhtauksien syntymistä.